Kiireistä opiskelua ja isänpäiväjuhlia

Noilla teemoilla mentiinkin viime viikko. Meidän pitää tänään palauttaa koulutehtävä (essee, kääk) ja voin sanoa että ei ollut mikään helppo nakki. Esseitä on kirjoitettu viimeksi sata vuotta sitten, tai ainakin se siltä tuntuu. Ja vaikka oli tosiaan noin 9 sivua kaikkinensa, ettei mitään romaania tarvinnu kirjoittaa niin silti oli yhtä luomisen tuskaa. Kun aloitin tyhjältä sivulta piti tuijotella pomppivaa kursoria melko tovi ja sitten vasta pääsin alkuun. Lannistavaa kertakaikkiaan, mutta josko seuraavalla kerralla onnistuis paremmin.



Siinäpä se siis meni viime viikko, oppimistehtävää tahkotessa. Vielä kun Hra R oli iltavuorossa ei ainakaan helpottanut asiaa. Tänään olis tosiaan viimeinen palautuspäivä mutta laitoin tavoitteeksi että tehtävä on valmis torstaina koska lähettiin viikonlopuksi mun isän tykö isänpäivää viettämään. Olikin ihan kiva käydä pitkästä aikaa ihan tosiaan yötä kun mun kotipaikka on sinänsä niin lähellä että helposti tulee käytyä vain päiväseltään. Nyt ennätettiin olla rauhassa ja vaihtaa kuulumisia enemmän.


Minähän se näppäränä tyttönä leipasin kakunkin isille (siis Hra R:lle että omalle isälle). Ja otinpa vielä pikkasen erilaisella tatsilla että en tehnyt sitä perinteistä mansikkatäykkäriä vaan hyydytetyn lohivoilepäkakun. Pari hikikarpaloa meinas kihota otsalle siinä tehdessä kun en todellakaan ole mikään jauhopeukalo, mutta niinpä sitä vaan sain kakun tehdyksi ja oli ihan hyvääkin. Ei mikään kevytkakku, mutta ei ollut tarkoituskaan. Kuvasta unohtui pois keskelle tulleet kurkkukoristeet, oli pikkusen hätäinen kuvaaja.



Lauantaina käytiin sitten ravintolassa syömässä koko porukalla. Käytiin Oulussa sellaisessa ravintolassa kuin Olimpos ja voin täysin sydämin suositella. Se vaan miinuspuolena että ruokaa oli aivan järkyttävät määrät ja eihän niitä annoksia jaksa kukaan syödä, kertakaikkiaan valtavat eväät. Hra R otti alkupalan ja olin jo siitä pöyristynyt että se olis voinu olla mulle ihan passeli pääruoka. Isälläkin jäi kaikki perunat syömättä kun meni lihan ansiosta maha ihan täyteen. Huh, hyvää oli.

Reenihommat on jääneet koko viikolta taas kerran ja olinkin perjantaina jo melko pahalla päällä aiheen tiimoilta. Tuskastuttaa ettei ennätä liikkumaan kun siihen on kerran tottunut ja haluaa kovasti kehitystä runkoon. Sitähän on turha kuvitella saavansa kotona kököttäessä. Olen tosissaan miettinyt Optimal Performancen Muscle Madness- valmennusta josko lähtisin siihen mukaan. Se starttaa helmikuussa ja kestää puoli vuotta. On siinä vaan se miinus että menis taas kesä tietyn ohjelman mukaan kun olen jo uhonnut että ens kesän vaan oon ja nautin kesästä... Mutta minkäs teet jos nauttii tavoitteellisesta reenaamisesta ja kunnollisesta syömisestä niin silloin on sillä mentävä.

Voisin tässä viikon aikana koittaa ottaa muutaman kuvan missä mennään nyt useampi kuukaus kisojen jälkeen. Painoa on tullut taivas tietää kuinka paljon enkä oikein viihdy tässä. Olen vain kahden vaiheilla mitä tekisin, siistinkö kuntoa vai pysytäänkö tässä helmikuulle. Varmaan jälkimmäinen olisi järkevämpi liikku. Koitan aktivoitua tässä kirjoittelurintamalla nyt kun kouluhommat on hetkeksi taka-alalla. Muutaman viikon päästä pitää alkaa kirjoittelemaan seuraavaa tehtävää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti