Ei siis Sleepless in Seattle vai mikä se nyyhkyleffa oli.. Mutta uneton on täällä kotimaan kamaralla ja landella vielä. Voi sanoa että oikeastaan koko aikuisiän oon ollu tosi hyvä nukkuja.
Uni on tullu heti kun on pään painanut tyynyyn ja unta on piisannut siihen saakka kun herätyskello soi. Pikkusia päivänokosia otan sillon kun ennätän ja on talossa sen verran rauhallista että onnistuu eikä ole vaikuttanut illan nukkumaan menoon. Normaalisti menen nukkumaan siinä yhdentoista nurkilla, ehkä vois sanoa näin vanhemmiten vähän aiemmin. Jos Hra R:llä on iltavuoroviikko, saatan muutamana iltana odottaa hänen kotiintuloa ettei nyt aivan etäsuhteeksi mene. Hra R on iltavuoroviikoilla kotona vasta siinä kovasti klo 23 jälkeen ja herään töihin siinä joskus kuuden maissa niin ei ihan joka ilta jaksa valvoa.
Hra R oli ennen nuorena (hehe) aivan eri rytmissä ku minä, kukkui hereillä pitkälle yöhön ja nukkui sitten aamulla pitkälle päivää. Nykyisellään lasten kanssa se ei enää onnistu kun tuppaavat toimimaan tehokkaasti herätyskellona. Tosin nykyisin jonkun aikaa viihtyvät piirrettyjen äärellä mutta loppuviimein niillä pettää hermo ja tulevat pomppimaan sängynlaidalle herätyksen merkiksi. Siinä on turha enää koittaa tukkia eareita korviin, ylös on noustava.
Dieetin aikana oli hassua nukkumista kun uni tuli mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Hra R:llä on lahjoja paparazzihommiin kun oli räpsiny mun nukkumisesta kuvia. Yksikin on sellainen missä nukun kodinhoitohuoneen pyöreällä karvalankamatolla. Sen muistan että siksi nukuin siellä kun meillä oli puheterapeutti käymässä nuorimmaisen luona ja jostain syystä en muka kehdannu mennä nukkumaan sillä välin hänen nähden. Vaikka aivan varmasti olis asian ymmärtäny eikä yhtään ihmetelly. Mutta se oli sellanen jännä aivoitus sillon. Toinen vastaava paparazziotos oli kun nukuin meidän sängyssä. No eihän siinä mitään eriskummallista tokikaan mutta oli siivouspäivä eikä sängyssä ollu muuta ku runkopatja. Ei siis petaria, tyynyjä, peittoa ja liinavaatteista puhumattakaan. Siinä pötköttelin ja hyvin uni tuli. Nyt ei puhettakaan että niin spartalaisissa olosuhteissa tulis nukuttua. Dieetin aikana päiväunet oli myös tosi tehokkaita. Laitoin usein herätyskellon soimaan seitsemän minuutin päästä ja kerkesin siinä ajassa ottamaan oikein hyvä nokoset.
Mutta eipä nyt ei. Illalla kun menen nukkumaan kuten normaalisti, saa unta odotella melkoisen tovin. Oon aatellu ja tsempannu kovasti etten kato kelloa ettei tule kahta kauheampi tympäisy että no niin nyt mun pitää herätä ihan kohta enkä oo nukkunu vielä juuri mitään. Päiväunia en sitten oo ottanu sen takia että saisin illalla paremmin unenpäästä kiinni. Eipä ole sekään auttanu, pitäs vissiin kokeilla että nukkuis pikkasen päivänokoset josko se auttais. On melkoisen ahdistavaa olla hereillä ja odotella unen tuloa. Alkaa monen yön valvomisen jälkeen sitten tuntumaan siltä että ei huvita edes mennä nukkumaan kun ei se uni tule kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti