Kehonkuvasta, eli miten näen itseni

Varoituksen sana heti näin alkuun, tuleva teksti voi olla kovin sekavaa ja hämmentävää eikä siitä välttämättä saa mitään tolkkua.

Niin, olen siis äärettömän itsekriittinen ihminen. Mikään ei tahdo piisata, enkä ole tyytyväinen mihinkään. Eikö se ole askel parannukseen kun ongelman toteaa ääneen, eli toivottavasti siis parempaan suuntaan mennään.
En oikein näin äkkiseltään osaa sanoa milloin olisin ollut omaan peilikuvaani tyytyväinen. Silloin kun oma peilikuva alkoi kiinnostamaan enemmän oli ongelmana kehittyvän naisen jutut. Olin ns. varhaisherännäinen, murrosikä tuli tosi aikaisin ja sitä myöten naiselliset muodot. Ja niitähän piisasi mutta pikkasen yksipuolisesti yläkroppaan. Kuudennella luokalla painoin 40 jotain kiloa ja yläkropassa oli C-kuppia. Pikkasen hämmentävä kokonaisuus siis. No sen kun alkoi hyväksymään että näihän se luonnon normaali kulku menee, alkoi ahdistamaan milloin mikäkin. Muistan kun jossain vaiheessa ahdisti pohkeet. Kun olivat mukamasten niin paksut. Ja sitten ahdisti pakarat, ne kun muka näytti hassulta jos niitä ei jännittänyt. Eli siis aivan sama missä olin esim. vaikka kauppajonossa, piti seistä siten ettei vaan vahingossakaan jännitä pohkeita vaan pakaroita piti jännittää koko ajan. Voi jeevelin hihhuli mikä silloin oli kummallisine mielikuvineen.

Nyt aikuisiässä alkoi painoa kertyä ihan väärässä muodossa, rasvaa ja ihraa alkoi kerrostumaan kaikkialle. Kävin Raahen Seppälässä ostamassa jälleen kerran "sittekumälaihdunniinsovinnäihin"- vaatteet, pinkin hameen ja topin. Siis sellaiset possunpunaiset ja kangas ja malli ei todellakaan imarrellut pyöristynyttä vartaloa. Mutta eihän sen silloin tarvinukaan, imartelee sitten kun pikaisesti karistelen sen parisen kiloa haitolta. Mnjoo, eipä sitä paria kiloa lähtenyt, päin vastoin. Kiloja tuli mutta jostain syystä nuoren aikuisen mieli ei ennättänyt mukaan vaan ostin edelleen saman kokoisia vaatteita kuin aiemmin. Voi järjen köyhyys jälleen kerran. Luulisi ihmisen kahden kymmenen ikävuoden kynnyksellä osaavan valita kaupasta oikean kokoiset vaatteet mutta mitä vielä. Lantiohousua kehiin vaan ja pikkasen nafti niin näkymä on kerrassaan kamala. Hyi saakeli.

Kiloja tuli ja kerrankin tajusin että ehkäpä se koko 36 tai 38 ole mun juttu vaan piti ostaa housut kokoa 40. Perustelin asian itselleni että kun ovat sellaiset lantiohousut, siis todella matalat niin siksi pitää olla isompaa kokoa kuin normaalisti. Muistan elävästi kun käveltiin Oulussa äidin kanssa kaupungilla ja sille sanoin että voitko uskoa että mun piti ostaa koon 40 housut ja äiti siinä koitti parhaansa mukaan näyttää yllättyneeltä. Minä onneton koitin helpottaa tilannetta sanomalla että Jennifer Lopezkin käyttää koon 40 housuja ja sillähän on tosi mahtava kroppa. No ehkä pikkasen erilainenhan kroppa kuin minulla mutta noooh.. (Jenniferin pyllykuva osoitteesta sub.fi)


No kävi miten kävi, lihoin ja sitten laihduin siihen mikä oli mielikuvana hyvä, eli 55 kg. Kun painoin sen 55 kg niin silti tuntui ettei se riitä, vielä oli ylimääräistä mikä olisi pitänyt "ottaa pois". Ajattelin sitten että no vuoden päästä ollaan vielä kireämpiä. Kun sitten painoin sen 56 kg, oli toki parempi mutta silti oli löysää. Kisoihin valmistautuessa oli koko ajan pikku paniikki ja pelko siitä että olen liian löysä. No, niinhän siinä kävi että olin liian löysä, en ollut kuntoon tyytyväinen vieläkään, vaikka paino oli jotakuinkin 48 kg. Ihan kiva rantakunto ei siinä mitään mutta kisoihin ei riittävä.

Nyt kun dieettaus on ollutta ja mennyttä ja on tullut syötyä kuin leijona, painoakin on tullut. En tiedä kilomäärää paljonko on tullut, enkä toisaalta halua tietääkään. Tietämättömyys taitaa olla parasta tässä tapauksessa. Mutta joka tapauksessa ahdistaa kun maha on pitkällä aamusta iltaan ja se vähäinen lihaserottuvuus on kadonnut. Voi huokaus..


Nyt jappasut, jeesustelut ja menneiden muistelot sikseen. Huomenna aamupalaksi Kukka Laakson muutoskampanjablogissa mainitsemaa pirtelöä ja siitä salille tekemään sitä millä ne lihakset saadaan. Eihän tämä tästä surkuttelemalla ainakaan parane. (tsemppaa itseä täysillä) Niin kerta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti