Motivaatio, sitä joko on tai ei ole

Niinhän se on, joko on motivoitunut tai sitten ei. Ei sitä tarvitse miettiä että onko sitä vai ei. Uskokaa pois, näin se vaan on. Jos motivaatiota ei ole niin eipä saa asialle, joka olkoon tässä yhteydessä vaikka painonpudotus, saa tehtyä mitään. Jos pitää joka päivä noitua sisimmässään ja pahimmassa tapauksessa ihan ääneen kuinka syvältä on lähteä lenkille, jumppaan tai salille ja kuinka surkeaa on kiskoa kuivaa pastaa ja kanaa päivät pääksytysten, ehkä motivaatio ei ole sillä parhaimmalla tasolla. Tietty jokaisella on omat huonot päivät millon nyppii ja ottaa päähän ihan kaikki, ja silloin on selvä että nyppii myös pastat, kanat ja lenkit. 

Nyt kun olen näin villi ja vapaa (lue: ilman valmennusta, ulkopuolista seurantaa) niin joutuu miettimään asioita vähän eri vinkkelistä. Vai joutuuko sittenkään.. Hmm.. Oikeastaan kun tarkemmin asiaa pohtii niin eihän sillä sittenkään pitäisi olla ripaustakaan merkitystä teetkö asioita sen takia että maksat siitä että joku seuraa tekemisiäsi ja tekemättömyyksiäsi. Jos on motivaatio sillä tasolla kuten kuuluu, niin silloinhan ei pitäisi tarvia mitään ulkopuolista tekijää piiskaamassa tai muistuttamassa mitä kuuluu tehdä tai jättää tekemättä.

En oikein nyt tiedä itse mitä ajatella nykytilanteesta. Toisaalta nyt kun näki itsensä kovin laihana ja kuivana eikä aivan ollut tyytyväinen näkemäänsä, tuli kohtuullisen kova vimma itsensä kehittämiseen ja muovaamiseen. Tuli halu päästä tekemään sitä mitä kuuluu että tuloksia tulee. Heti pari päivää tavoitteen saavuttamisesta olin tekemässä uutta saliohjelmaa itselle ja innolla kävin parisen kertaa kevyesti kokeilemassa uusia liikkeitä ja sarjoja. Siinä puolessa ei siis mitään. Tekaisinpa yhden aerobisen lenkin crossarilla tässä viikolla vaikka uhosin että ammun kuuhun koko rakkineen heti kun mahdollista. Kerkesin kyllästyä melko huolella sillä hinkkaamiseen dieetin aikana. Jalat oli tulehduksen partaalla monta kertaa ja asfaltilla kävely ei ainakaan auttanut asiassa niin tein kaikki aerobiset crossarilla. Ihan näppärää hommaa kun katsoi Maikkarin Katsomosta jotain viihdykettä samalla. Mutta takaisin asiaan, nyt tosiaan liikuntapuolessa ei mitään ongelmaa, kovasti tekee mieli reenata ja kovaa mutta mutta.. Se syömäpuoli. Voi huokaus.

Äkkipäätä voisi luulla että maailmasta on loppumassa kaikki törkyruoka, pizza, kebab, irtokarkit ja suklaa. Sitä tahtia olen itseeni tukkinut kaiken maailman töryt. Jotenkin näppärästi olen onnistunut laillistamaan syöpöttelyn sillä perusteella kun olen niin kovin kauan kitkuttanut ilman niin kyllähän nyt kärsii se viikko tai pari syödä mitä sattuu. Leipä on tosi hyvää, sitä olen syönyt tosissaan. Siihen kuuluu kunnon kerros Oivariinia päälle. Ja siihen sitten vielä kunnon rasvagoudaa siivu niin avot. Ja nyt en oikeasti tarkoita mitään sivistynyttä leipä tai pari aterialla vaan ihan reilusti saattaa mennä 4 palaa leipää aamiaisella tai jossain muussa soppelissa välissä kun sattuu tekemään mieli. Ei siis järin tervettä. Ja kun olokin vielä on sen mukainen, aivan kerrassaan kuvottava. Turvottaa ja ahdistaa että pitikin syödä niin paljon mutta sitten taas toisaalta on ihana kun on ähky kun sitä tunnetta ei ole tuntenutkaan heti varmaan puoleen vuoteen. Silloin joskus vanhoina huonoina aikoina se oli just se mitä tavoiteltiin se ähky. Siitä pitäisi päästä jotenkin pois. Ja äkkiä.

Siispä tulin siihen lopputulemaan ettei tällainen villi ja vapaa ole minua varten, en osaa itse säädellä syömisiä oikein tavoitteen kannalta ja siksipä pitääkin olla joku kunnollinen ohjenuora minkä mukaan edetä. En nyt sano, että täytyy ehdottomasti olla ruokavaaka millä punnitaan jokainen suupala mutta joku kunnollinen perusrunko ja ajatus minkä mukaan edetään. Näin ei voi jatkua, se on selvä.

Siksipä odottelen innolla mitä kaksi vallan mainiota ja ammattitaitoista henkilöä ovat kehittäneet. Huomenna maanantaina 26.8. alkaa kahden kuukauden mittainen muutoskampanja, mistä lisää oheisesta linkistä: http://kukkalaakso.com/2013/08/21/palkinto-olet-sina/
Varsinaisesti laihdutus ei ole minulla mielessä, pikemminkin päin vastoin. Lihasta pitäisi saada lisää ja sitä varten pitää syödä vähän enemmän kun kuluttaa. Mutta selkeästikään ei näin paljoa kuin nyt.

Huomenna selviää minkälaisesta kampanjasta on kyse ja innolla odottelen josko siitä saisin itsellenki käypän  rungon mitä noudattaa. Ja millä pääsisin takaisin ruotuun.