Maanantaina iltasella apeus tuli pintaan, itseasiassa vähän ykskaks yllättäen. Katsoin siinä Good Wifeä ja siinä toki myönnettäkööt oli tunnepitoinen kohta kun mies pidätettiin ja joutui luovuttamaan lapsensa huoltajuuden siskolleen siksi aikaa kun oli pidätettynä. Siinä kun mies vietiin pois ja lapsi kipitti yläkertaan, mulla pääsi parku. Ja varmaan parku yltyi siitä yllätyksestä että yleensäkään minkään tv-ohjelman takia pääsi parku alunperin. Ei siis ole mulle tavanomaista vollottaa minkään telkkarista näkyvän vuoksi, ei luonto-ohjelmat tai ees Titanic ole saanu kyyneltä kihoamaan niin tällanen tavallinen lakisarja sitten sen tekee. Outoa.
Siinäpä meni synkistellessä eilen ja tämäkin päivä. Jotenkin kauttaaltaan on ollu sellanen synkkä fiilis, mutta sinänsä hankala ettei ole voinut nimetä mitään yksittäistä syytä miksi oli synkkä fiilis. Joskushan jotain sattuu, esim. töissä on hankalaa tms niin voi alkaa synkistyttämään mutta nyt ei tullu kertakaikkiaan mieleen miksi näin. Koitinpa kirjoittaa asiasta ihan lapullekin muttei siitä tullu mitään. Päätin siinä että mitäpä tuota sitten enempää analysoimaan, jos ei keksi miksi synkistyttää niin ei sitten väkisellä. Josko se jossain välissä menis ohi. Ja menihän se, synkistely vaihtui tänään suoranaiseen vitutukseen.
Tuossa päivällä alkoi tuntumaan että eniten vituttaa kaikki. Ihan jokainen palaveri oli perseestä, iltasanomissa ei ollu mitään kivaa luettavaa, ja kotona on kamala siivo kun en ole itse viitsinyt/kerinnyt eikä sen enempää Hra R:kaan. Puhumattakaan juonittelevista lapsista. Argh. Soitin tulikiven katkuisen verbaalioksennuksen Hra R:lle joka pahaa aavistamattomana otti kaiken tilityksen vastaan, ja antoi tulla oman tympäsynsä siihen minun perään. Eli ei häävi päivä kummallakaan.
Eilen oli tosiaan synkkä fiilis ja ajattelin että olisko parempi pitää välipäivä mutta sitten aattelin josko se salireissu piristäis mieltä. Ja kyllähän se muutaman paremman hetken tarjoski kunnes havahduin reenanneeni kuin paraskin sunnuntaireenari mukavimmalla tatsilla. No, ehkä vaadin välillä itseltäni liikaa kun ruoskin moisesta.
Menen tänään kuten eilenkin hyvissä ajoin nukkumaan ja panostan entistä enemmän vitamiineihin. Voihan se olla että joku flunssa mikälie koittaa ottaa vallan ja ilmoittelee itsestään näin. Tai sitten alkaa kuun kierto olla siinä pahassa vaiheessa. Tai tuulee etelästä, mistä tuota tietää. Ja kuten sanottua, turhaapa tuota miettii ja analysoi liikaa. Aikansa kutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti