Aamu meni ihan jees, muistin jopa ottaa kaiken tarvittavan duuniin mukaan, maanantaina matkasta unohtui puhelin ja kello. Oliko muuten pikkusen orpo olla ilman puhelinta.. Onneksi se tuotiin mulle aamupäivällä niin pääsi normielämään.. Voin ihan rehellisesti ja ääneen myöntää olevani pahasti kännykkäriippuvainen. Mut tosiaan päivä alkoi ihan mallikkaasti mutta sitte duunissa sattui jotain ja alkoi ottamaan päähän vähän jokainen asia.Varmasti olin itse säätänyt kaikki sensorit asentoon:"vittuillaanko mulle, vai hä?" ja otin kaiken vähän huonolla tavalla. Puhuttiin siinä raskaana olevan kollegan kanssa niinkin arkisesta asiasta kuin yöllä pissalle heräämisesta ja kun keskustelussa oli kaksi jotka eivät normaalisti herää ja minä kun sen teen niin tämä kirvoitti keskustelun josko olis kilpirauhasessa vikaa. Ääh, aina on syvää luotaava analyysi ja kas kun ei ollut mikään tuon vakavampi sairaus, vaikka syöpä, lepra tai leukemia. Aina on jotain kamalaa tarjolla. Koskaan ei voi sanoa että onpa mahtava homma sulla kun aineenvaihdunta pelaa, tms.
Päivällä väsytti ja teki mieli kaiken maailman sokeriherkkuja mutta niinpä vaan pysyttelin oikealla polulla ja söin vaan omat eväät. Kotiin ajelin kakkosautolla, sellasella ikiaikaisen vanhalla nelivetoaudilla mikä on tosiasiassa Hra R:n auto mutta mun normaalisti ajama auto oli korjauksessa niin pakko mikä pakko. Se ei auttanut ollenkaan fiilikseen. Kotiin tullessa töistä soitellaan useampaan otteeseen ja siinä vaiheessa olikin jo kamala nälkä ja väsy. Ajattelin jo että jättäiskö suosiolla tän päivän reenit väliin ku oikeasti niin laiskotti ja nyppi. Appelsiinin kuorikin ampui mehut naamalle ja silmiin. Voi että ahisti. Koitin sitä kuoria ja kuoria ja lopulta palo pinna ihan tosissaan. Sinne roskikseen lensi sekin v-mäinen appelsiini ja otin leivän (sori, meillä ei oo kompostia niin kaikki on iloisessa sovussa samassa roskiksessa.. Ja ruoan heittämäinen roskiin on todella väärin ja pahasta, tiedän).
Jotenkin kummasti kuitenkin kävi niin että sain lapsenlikan ihan itse asialle mitään tekemättä ja lähdin suoraan syönnin päälle reenaamaan. Ensin tuntui että ei sitten millään lähde käyntiin kun olkapäille tein ensimmäisiä lämmittelysarjoja mutta sitte jotenkin onnistuin veivaamaan sensorit paremmalle vastaanotolle ja sain tehtyä parhaimman olkapäätreenin ikinä! Painoja kasvattelin ja tein niin tosissaan sarjoja loppuun että kädet vapisi ja tärisi tosissaan. Mahtava fiilis! Jos meidän salilla olis lämpimämpi ku se nipin napin 17 astetta, olis varmasti hiki roiskunu pitkin peilejä ja lattioita. Meleko HC-hommaa, sanon minä :)
 |
| Mun käyttämät painot on tuolla ikuisuuden päässä. Mut kyllä mää likemmäs tätä isompaa päätä oon tulossa koko ajan :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti