Ihana kesäinen torstai päivä keskellä syksyä ja olo mitä mainioin... NOT! Tai no kelihän on kuin keskikesältä kun lämmintä se parisenkymmentä ja aurinko paistaa. Mutta vointi ehkei kuitenkaan se paras. Tuolla eka postauksessa taisinkin kertoilla siitä että entisvanhaan maha turpoili ja olin jalkapallon nielleen näköinen. Eipä ole kaukana tälle päivälle:
Vois tosiaan mennä vauvamahasta ihan näppärästi. Paha vaan ettei ole sellaiseen tarvis. Pikemmin päin vastoin kun haluaisi näyttää fitiltä niin tuo maha ei oikein siihen kuvaan mun mielessä istu. Huokaus. Varmasti mahan turpoamiselle on omat selityksensä. Esmerkiksi kauhea leivänsyönti mihin oon langennu on taatusti vaikuttanut asiaan. Hmpf, on se aamulla taas poissa. Että sinänsä tuo ei ole jatkuva olotila, onneksi.
Kavereiden kanssa puhuttiin ruokajuttua tänään duunissa. Siinä sitten samalla harhauduttiin aiheesta ja jotenkin päästiin sivuamaan superfoodeja. Mainitsin siinä että minäkin epäluuloinen ihminen oon pikkusen koittanu skarpata ja olla trendikäs ja oon ostanu psylliumia ja seesamin siemenrouhetta (siis mikä yhdyssana toi on, laitan varalta seesaminsiemenrouhe). Kertoilin noiden tulevan seitiohjeeseen missä oli siis seitiä ja pakastepinaattia. Kuuluu ohjeeseen nokkonen mutta niin syvällä superfood-maailmassa en oo vielä että nokkosia laittaisin eväisiin. Mulla on viha-viha-suhde niihin kun niitä kasvaa miljoonittain pihalla ja niitä on koitettu myrkyttää ja nykkiä ja millon mitäkin että niistä pääsis eroon. Mut ei. Meidän kellari näyttää tältä:
Että olis siinä pikkusen nokkosvärkkiä kuivateltavaksi. Nokkosia kasvaa kivikkopenkin kupeessa, päärynäpuun juurella, jne. Siis niitä on ja paljon. Mut mun puolesta saa jäädä kuivaamatta, en osaa ajatella että noita käytettäisiin ruoanlaitossa. Nokkonen on mun mielessä rikkakasvi, kuten voikukkakin, mikä taas on joillain käytössä siinä missä vaikka tilli. Ehkä mun sisäinen hippi nukkuu vielä sikiunta kun en osaa ottaa maksimaalista hyötyä irti pihan antimista..
Eilisen jalkapoddaus meni just sinne minne pitikin, eli etureisiin. Mun mielestä mun jalat on tosiaan melkoiset rimpulat ja niihin tarvitaan kovasti pateksia lisää. Tosi hyvä fiilis tulee vaikka kävely on kankeaa ja ylösnouseminen särkee. Mutta oikealla tiellä ollaan siinä että särkee ja käy kipeää.
Huomenna reeni nro 2 tälle viikkoa ja jos oikein skarppais niin kävis vielä lauantaina ja sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti