Valoa tunnelin päässä

Ja toivottavasti ei oo kyse vastaantulevasta junasta. Tänään on ollu kerraan positiivinen päivä, oikeastaan kaikilla rintamilla. Syömäpuolella ensinnäkin on tullu tosin paljon hyviä takaumia aikaisemmasta elämästä. Ensimmäinen valonpilkahdus tuli kun Hra R vei mut salille ja tuumaili siinä käyvänsä syömässä. Mietiskelin siinä puoliääneen josko yhdessä käytäs jossain mun salireenin päälle mutta site hoksin että eihän mulla oikeastaan tee mieli mitään mättöevästä niin pääsin sitte jättää kokonaan väliin. Ohhoh.

No ei siinä mitään mut sitte kieltäydyin vielä karkista ja cloetta centereistä! Se tapahtui kun käytiin FilmTownissa muka illaksi elokuvaa valitsemassa ja sivuutin karkkirivit aivan täysin! Kävin kattomassa että oli siellä cloetta centereitä mutta ei oikeastaan tehnytkään mieli niin jätin ostamatta. Ehkä karkki/suklaakiintiö on saavuttanu maksimin. Voisko olla mahdollista? Toivottavasti. Leivän himoakaan ei siinä mittakaavassa ole ollut, vaikka laatikossa kummittelee oikein ihanaa vehnäpaahtoleipää. Yhden palan taisin syödä. Jes!

En ole tainnut mainita että olen kärsinyt hikoilusta. Sinänsä vähän hassua sanoa että kärsii hikoilusta kun se kuitenkin tässä kuntoiluhommassa on aika tuttu ilmiö. Mutta kyllä se melko ikävää on jos se hiki tulee joko nukkuessa tai sitten yks kaks yllättäen vaikka sohvalla makoillessa. Eikä nyt puhuta mistään pikkulämpimästä vaan ihan rehellisestä hikoilusta. Yölläkin kun herää niin niska ja selkä on ihan märkänä hiestä, tukka lintassa hiessa, hyi saakeli. Mainitsin asiata kerrattain yhdelle vanhalle tiimikaverille ja se meinotteli että hiilarit tekee tepposet elimistössä että jotenkin käy kierroksilla kun ei ole siihen tottunut. Sinänsä ihan järkeen käypää. Alkuun kisojen jälkeen kun söin kuin sika oli tosiaan joka yö kamala hiki ja pitkin päivää tuli näitä hikoiluja että suihkussa tuli käytyä heti melko monta kertaa päivässä. Nyt on hikoilut vähentyneet ja tasoittuneet, ei tule enää sellaisia kauheita hikiaaltoja vaan on sellanen normilämpö päällä. Ei reidet hikoile eikä ole tukka lintassa, jes!

Käväsin siis tänään salilla tekemässä olkapäitä ja ojentajia. Ihan mallikas reeni, ei siinä mitään. Pikkusen kasvattelin painoja ja tekniikat alkaa tulla paremmin niissä liikkeissä mitä ei ole aiemmin ollut. Olkapäät on toki sellainen osa mitä pitää kehittää ja kovasti siinä missä jalkojakin. Kunnon x-mallia kuitenkin haetaan ja siihen tarvitaan niitä olkapäitä.

Näppäsin kuvan salilla ollessa. Maha on tässä täynnä vettä ja fastin puddingia ja gluteenittomia maissimuroja. Mutta toki siihen nähden mitä välillä on turvoksissa niin kohtuullinen tilanne, vaikkei kuitenkaan optimi. Parempaan suuntaan mennään, se on selvä!