Kyse siis pääasiassa oli siitä että pitäisi aloittaa dieetin jälkeen varovasti kaloreiden nosto ylöspäin, mikä toki terveellä järjellä ajateltuna on oikein järkeenkäypää. Ei siis mitään rakettitiedettä. Hulkki kirjoitteli liikunnasta että pitäisi liikunnan määrätkin pudottaa pikkuhiljaa ns. normikulutuksen tasolle eli aerobiset ajettaisiin maltilla alas samalla kun kaloreita nostetaan. Näin nähtäisiin tosi tarkalleen se optimi missä paino jää tiettyyn lukemaan. Hirmu järkevää, oikeasti!
Eihän mulla ollut mitään käryä tällaisesta reverse dieting-käsitteestä tai mistään muustakaan dieetin jälkeisestä elämästä. Ihan olin omillani ruoka- ja liikuntapuolella, eikä siinä tullut moinen järki päähän. Miksiköhän sitä ei hoksaa siinä hiilarihumussa kun kiskoo toisella kädellä karkkia ja toisella suklaata että maltti on valttia. Ehei, ei paljoa tervettä järkeä kuulu eikä näy. Jonkinlainen itsekontrolli onneksi on syömäpuolella ollut ja kuitenkin olen liikkunut kokoajan ettei nyt aivan mahdoton tilanne ole, mutta tottakai alkaa jo näkymään ettei tässä mitää kisakunnossa olla. Huooh..
Kyllähän siinä moni saattaa olla melkoisen hukassa itsensä kanssa kun kiskoo tosiaan periaatteella että nyt saan syödä kaikkea sontaa kun en oo pitkään aikaan mitään herkutellu. Vielä jos mopo karkaa käsistä ja syö enemmän sontaa kuin oikeaa ruokaa niin kyllä on melko äkkiä ongelmien äärellä. Peilikuva muuttuu kohisemalla, housut ja puserot alkaa puristaa vietävästi. Kaikki se työ ja vaiva on kankkulan kaivossa, toki siellä jossain rasvakerroksen alla mutta eipä sitä tiedä itse eikä kukaan muukaan.
Tänään oon pitäny vapaapäivä, mikä tuntuu ja näkyy kauheana levottomuutena. Ei oikein osaa olla paikoillaan ja tuntuu että jotain pitäis tehdä muttei kuitenkaan tiedä että mitä. Huomenna loppuu onneksi tämä kitkuttaminen ja tuskailu ja pääsee heiluttelemaan painoja tosissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti