Expojuttua ja ruokafiiliksiä

Jeppis, siinäpä se Expoviikonloppu vilahti. Kovasti tuloksia odottelin ja fb:tä päivitin että näkisi kuka pärjää ja etenkin miten "vanhan" tiimin jäsenet ottaa lavaa haltuun. Hyvinhän se FitBody veti :)
Ensin tietty lauantain pro-kisat ja etenkin Anna Virmajoen bikinikisat piti seurata tarkkaan. Hienosti ja aivan oikeutetusti ykkössija mun mielestä. Toki fysiikan mutta myös esiintymisen puolesta paras.


Mutta sitten ne Fitness SM:n bikinikisat. Kovasti olin yllättynyt kisojen tasosta näin kuvien perusteella. Tällä kertaa ei niinkään löysiä tyttöjä sattunut silmään siinä määrin kuin aiemmin mutta olipahan vaan laihojakin tyttöjä. Toki hyväkuntoisia ja -rakenteisia oli myös mutta valitettavaa mun mielestä että kovin hoikat tytöt menee top-6:n joukkoon. Siinä minun mielestä moni vuosia töitä tehnyt joka olisi fysiikkansa puolesta paikan ansainnut jäi finaalikuusikon ulkopuolelle. Päällimmäisenä jäi mieleen Sara Back, joka overall-voittajana minun mielestä ansaitusti. Upea kokonaisuus! Ja sitä lihastakin oli kivasti moneen muuhun verrattuna. Kuitenkin kyseessä on fitnessurheilulaji! Jos nyt rumasti sanon niin pitäisi kuitenkin näkyä muutakin kun todella kova dieetti, eli se pitkän ajan panostus, hiki ja tuska sillon ennen dieettiä. Minun mielestä dieetin ulkopuolella tehdään se mitä sitten dieetin jälkeen esitellään.

Pikkusen laittoi miettimään että mikähän se linjaus nyt sitten olikaan tälle vuodelle ja mitä pitäisi ajatella omasta jatkosta. Että onko tuo bikini fitness sittenkään se mun juttu.. Kun kuitenkin hapuilisin itse sitä lihaksikkaampaa linjaa, tyyliin Nathalia Melo:
Toki tuollaisen kropan "tekemiseen" menee vuosikaudet mutta näin ajatuksena lähinnä mitä itse ihailen.

No se ehkä siitä kisahuumasta, seuraavan kerran taitaa olla kytättävänä Olympiat loppukuusta, miten Annalle ja Katille käy. Toivottavasti kärkikuhinoissa molemmat mukana!

No sitten siihen toiseen juttuun mistä nyt ei niin kamalasti tekisi mieli puhua.. Huooooh. Se ruokapuoli. Perjantaina tosiaan startattiin pikkureissuun ja siellähän ei eväspuoli aivan ollut sitä mitä pitää.. Mikähän lie pikkukyläpahanen se oli missä stopattiin kauppaan ja sieltä piti napata irtokarkkia heti kohtuu kiva pussukka. Sitten vielä lauantai-illalle kun kurvailtiin kotikylille niin kipaistiin perhepizza. Voi kauhia sitä rasvan määrää! Mutta niin sitä meni slaissi ja pari vielä sen jälkeen. Ja se morkkis, sitä ei sanoin voi kuvailla. On se hirveää kuinka ihminen ei voi nauttia tuollaisesta herkuttelusta hyvin omatunnoin.

 Sunnuntaina aloittelin rehvakkaasti pirtelöllä ja välipalaksi söin muroja, raejuustoa ja jogurttia mikä ei tokikaan mene tähän Kukka Laakson ajatusmalliin, ei sitten alkuunkaan. Ja sitten kruunuksi vielä useampi lätty kermavaahdolla niin alkoi olla maha melkoisen kivassa kunnossa. Heräsin yöllä ja maha oli kipeä, ei muuta kuin maitohappoa naamaan ja lisää unta. Aamulla kun herätyskellon soidessa ei kipu ollut lähtenyt mihinkään, samanlaista vaan. Rohkeasti Pascoeta vaan kurkkuun ja kamat kasaan, tyttö hoitoon ja duuniin. Onneksi kipu helpotti aamun mittaan eikä ole sen koommin palannut.

Töissä söin siis mustikkapirtelön aamupalalla puoli ysiltä, klo 11 riisinuudelia ja naudan paistijauhelihaa ja klo 13:45 riisikakkuja, kalkkunaleikkelettä ja kurkkua. Eli siihen saakka kaikki hyvin. Mahakin toimi pitkin päivää kuten kuuluu ja nesteet kiersi sopivasti. Mutta kun olin menossa hakemaan tyttöä mummulasta, tuli kamala kylmänhiki ja nälkä. Kerrassaan karmiva tunne oli ja tuli vaan kiire kotiin. Söin päivällisen jo 16:00 mikä oli jälleen riisinuudelia ja naudan paistijauhelihaa. Mutta sitten... joku kumma sai otteen minusta ja alkoi taas tehdä vimmatusti mieli makeaa. Koitin muka fiksuna ottaa omenan että kyllä se sillä lähtee mutta mitä sitä hulluja. Ei oikein ollut makeaa niin sehän taltutetaan perinteisellä vehnäpaahtoleivällä.. yhyy.. Sitä sitten napsin tässä pitkin iltaa useamman palan. Margariinia ja aamupalajuustoa päälle. Ja voi tätä morkkista taas jälleen. Kävin viemässä nuoremman kerhoon ja otin lompakonkin jo mukaan että haen kaupasta suklaata mutta onneksi sen verran oli tolkkua että jätin sen tekemättä. Mutta minäpä näppäränä tyttönä kompensoin suklaan vaniljajäätelöllä, eli ojasta allikkoon siinä. Huooooooh..

Että paljon on vielä tehtävää ruokapuolella ja ehkäpä eniten asenteessa ruokaan. Että ei ole tarpeen syödä mitä sattuu vain ja ainoastaan siksi että nyt pystyy. Tuo on oikeasti niin kamalan huono syy vetää kaikkea mahdollista ämpäritolkulla. Kuitenkin paino on noussut tähtitieteellisesti mikä nyppii (puntarilla en ole käynyt mutta tietää sen käymättäkin) ja vointi on todella huono. Eli siinä on jo syitä ihan riittämiin ja pitäisi riittää pelkästään tuo jälkimmäinen. Jotakin pitää tehdä ja kiivaan ja kallellaan. Mutta mitä niin siinäpä hyvä kysymys, mitä saada oikea vitosvaihde päälle ettei vaan junnaa kakkosella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti